sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Aika on hurahtanut hurjaa vauhtia

Niin se vaan on vuosi vaihtunut ja edellisestä päivityksestä on jo hyvä tovi aikaa. Syksyllä haettiin korvaushirsiä muutaman kymmenen kilometrin päästä Saakoskelta. Sieltä oli purettu 1904 rakennettu tupa, jonka hirsiä päätyi meille. Oli ihan älyttömän raskas homma nostella kahdestaan kosteita hirsiä peräkärryn kyytiin. Kaksi reissua tehtiin ja näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi kannattanut vuokrata nostimella varustettu kuorma-auto. Eikä se mitään, että ne hirret piti nostaa kyytiin, mutta pitihän ne raahata säältä suojaan kotonakin. Hirsillä sitten paikkailtiin seiniä vähän sieltä ja täältä.

Suurin työ ennen joulua oli kuitenkin alakerran lattioiden purkaminen, vanhan purun pois lapioiminen sekä koko alttian poisto. Ensin oli tsrkoitus vain vaihtaa muutama lahosta kärsinyt lauta, mutta nälkä kasvoi syödessä ja kaikki poistettiin. Tästä seurasi että päädyimme kaivamaan talon perustukset uudelleen käsin. Talon alta löytyi kaikenlaista sinne kuulumatonta, muun muassa kantoja ja eläinten kantamaa pesäheinää. Eniten oli kuitenkin turvetta ja multaa. Kun oltiin saatu kaivettua maatuva aines pois, tuotiin tilalle ensin sepeliä ja sitten lekasoraa.

Oli muuten likaista ja hankalaa hommaa tuo maa-aineksen kaivaminen. Monin paikoin parhaaksi työkakuksi osoittautui Plaston lasten hiekkalapiot. Voiyte arvata että homma oli hidasta. Mut nyt se tehty! Tiedetään ainakin tasan tarkkaan mitä on lattian alla ja miten se on tehty.

Ja niin alkoi pikku hiljaa uusi lattia muodostua. Eristeitä meillä ei ole vieläkään, koska olemme odotelleet putkimiestä hyvän tovin. Ensimmäinen katkaisi kätensä, toinen ei ollutkaan halukas hommaan useiden tavoitteluyritysten jälkeen ja kolmas on vielä kysymysmerkki. Treffit on sovittu ensi viikoksi.

Tämän päivän työnä oli keittiön katon purkaminen. Osa keittiön kattoa oli lastulevystä, joten ne purettiin pois ja mietittiin miten tuleva katto muotoutuu. Toisella puolella keittiötähän on kaksi kattoa päällekäin, ja sellaiseksi se taitaa jäädäkin. Ajattelimme laittaa uuden ja vanhan paneloinnin väliin hirren.

Sisältä ulos, ilkonakin on nimittäkn tapahtunut. Kaivinkone poistui maisemista tällä viikolla levitettyään pihan savikasan ja pengerrettyään saunan puolen rinnettä. Pari isoa kiveä jätettiin tarkoituksella esille, niiden päällä voi vaikka kiipeillä. Myös myrskyn aikoinaan kaatamien valtavien mäntyjen kannot poistettiin. Itse olisin ne mielelläni säilyttänyt, mutta niin ne nyt kumminkin lähti.

Pihatöitä jäi keväällekin, sillä kaikkia kasoja ei voitu tasoittaa lumen ja jään vuoksi. Pihasta olisi voinut muuten tulla iso rapakko keväällä. Ja onhan tuolla kanto ja risukasojakin omaksi tarpeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti